tiistai 3. lokakuuta 2017

Tiistai on työpäivistä julmin

Työseurannan kolmas päivä, mutta tuskin tämän enempää jaksan tätä seurata. Loppuvuoden 162 tehtävästä olen jotenkin onnistunut lykkäämään ja siirtämään 107 tehtävää tälle päivälle. Ainakin pitää päättää, mitä taas siirtää eteenpäin. Ennusteiden mukaan tänään on taas sellainen vauhtipäivä, että hädin tuskin saa yhden tehtävän pois työlistasta ja saattaa olla että 4 uutta tehtävää putkahtaa tilalle. 



Katsotaanpas lyhyesti, mitä tänään pitääkään saada aikaan.

Pitäisi tehdä aamurutiinitoimistotyöt, suunnitella päivä, vastata yhteen työtarjoukseen ja pariin muuhun tilaustyön ohjeistamiseen sekä suunniteluun, maksaa pari laskua, pakata päivin kurssikamat, pitäisi ehtiä käymään kaupassa hakea päivän sapuskavärkit, toimia taksikuskina kahden kaupungin välillä, vetää kokki- ja mediakurssia 9:00-14:00, häärätä Porin meikäläisten kanssa 13 keskeneräisen Suomi 100 elokuvan kanssa, pitäisi tehdä seminaariohjelma ja mainos, Suomi 100 blogit ovat auttamattomasti jäljessä aikataulusta, pari koulutuskonetta tarttis päivittää, Hyviksen elokuvaa tarttis edistää kuvausvaiheeseen, iltapäivällä taas taksikuskina kahden kaupungin välillä sekä illalla kuvata Nakkilan Kyläelämää elokuvaa että valmistella muun työn ohessa huominen Pomarkun kouluelokuvapäivä ja jossain ihme välissä tarttis päivän SUOMI 100 satakuntalaista elokuvakin saada valmiiksi esityskuntoon näin muutaman tehtävän luetellakseni.

Eikä toivoakaan päästä päikkäreille. Tiistai on ehdottomasi työpäivistä julmin. 


maanantai 2. lokakuuta 2017

Maanantai

Työseurantaa taas vähäsen. Olisin aamulla saanut ruhtinaallisesti nukkua kuuteen saakka, mutta viiden maissa työasiat tulivat taas ilkkumaan sängynlaidalle. Sitten vain luovutin, tein pari kotihommaa ja laitoin työaikalaskurin päälle 5:39.




Eilen oli hieman rauhallisempi päivä ja oman ajan lisäksi koitin vähän siivota edellisen viikon jälkiä sekä ladata akkuja, mutta kaaos näyttää tänä aamuna paljon pahemmalta kuin edellisenä iltana. Vaikka sain eilen työlistaani lyhennettyä yhdellä tehtävällä, tänään kukonlaulun aikaan putkahti jo kaksi uutta tilalle. 

Loppuvuodelle työlistassa olisi nyt 162 tehtävää ja tälle päivälle näistä osuu 84. Tänään on SEKKin työläisten ensimmäinen pakkolomapäivä ja aamupäivällä pitää päättää, miten tästä kolmen kuukauden pakkolomasta itse selviän ja kenen kanssa. #suomi100 #100satakuntalaista leffoja on vielä 65 tekemättä ja julkaisematta, eikä nyt maanantai aamusella ole yhtään täysin valmista. 

Päivän kovana tavoitteena on kuitenkin lyhentää epätoivoista työlistaa muutamalla tehtävällä ja huomenna toisella mokomalla lisää. 

Viime viikon työaikalaskuri näyttää työviikon pituudeksi 83 tuntia ja 2 minuuttia. SEKKin pakkolomat eivät ainakaan minun tilannetta helpota, työviikko ei tästä paljoakaan lyhene tälläkään viikolla, toiselle ohjaajalle olisi kokopäivätyötä tarjolle, vaan ei palkkaa. 

Eipä itku markkinoilla tänäänkään auta. Tänään pitää puskea ensin työhuoneen hämyssä kaikkea mitä ehtii ja sitten aamusella SEKKiin ihmettelemään, onko uppoavaan laivaan jäänyt yhtään harjoittelijaa auttamaan tässä epätoivoisessa tilanteessa. 

Tänään ei onneksi ole ryhmiä, josko tästä nyt jotain tolkkua päivään saisi, kun saa omalla aikataululla puskea.


Iltarapsalla


Eipä mennyt sitten aamukaan niin kuin Strömsöössä. 35 päivän työputki alkaa painaa säsymyksenä ja unohduksina. Kun piti lähteä SEKKiin, niin lompakko oli hukassa ja tätä piti sitten etsiä melkein puolitoista tunita pitkin Poria. Löytyihän se, mutta ei tänään kyllä oikea käsi oikein enää tiedä, mitä vasen tekee.

SEKKissä sitten katsottiin kahden harjoittelijan ja yhden palkattoman ohjaajan kanssa, miten tästä pakkolomakaudesta oikein selvitään. Tehtiin työnjakoa ja näyttää, että ainakin tämä viikko selvitään jotenkin.

Aamupäivän puskemisen jälkeen pysäytin työaikalaskurin 12:01. Käytiin paremman puoliskoni kanssa syömässä ja päikkäreillä, joten kyllä tämä vanha dieselkone sitten taas lähti käyntiin työaikalaskurin mukaan 14:48.

Päivän päätehtävänä oli tehdä #suomi100 #100satakuntalaista elokuva 36/100. Editoin Matiaksen aloittamaa Köyliön juttua ja välillä koitin vasemmalla kädellä saada kaikkea muuta keskeneräistä pois käsistä.

Lopulta sitten iltasella sain valmiiksi tämän.


Tämä oli vielä helppo, kun oli hyvä esityö tehtynä, mutta huomisen elokuvasta lähtien nämä Suomi 100 leffat kyllä tietävät aika tuskaisia päiviä, kun mitään selkeästi valmista ei vielä ole, keskeneräisiä rääpimisiä työpöydällä on kyllä kuutisenkymmentä.

Työpäivällä näyttää olevan työaikalaskurin mukaan pituutta taas 13 tuntia, mutta päivän saldo on kyllä aika murheellinen. Aloitin päivän purkamalla 162 tehtävän työlistaa, mutta vain yhden tehtävän sain tehtyä ja yksi uusi putkahti tilalle. 

Huomenna taas taitaa jatkua työpäivä murmelina.

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Rakas työpäiväkirjani 1.10.2017

Sunnuntai aamu kun oli, niin en rekisteröinyt kovinkaan tarkasti heräämisaikaani, joskus puoli kahdeksan maissa se kai oli. Tänään oli suunnitteilla osittainen vapaapäivä, jonka ajattelin vetää siis tavallista löysemmin, olihan tässä jo takana 75 tunnin ja 53 minuutin työviikko.

Aamulla onnistuin pahoittamaan mielenkin, kun luin uutista, missä kerrottiin eri ammatien keskipalkkoja. Minun palkoillani en olisi päässyt edes listoille siellä alapäässä, joten kyllä ainakin rahassa mitaten oma työni on motivaatiota vailla tällaisia uutisia luettaessa.


Taidepainotteisen erityisryön ohjaajan keskipalkka verohallinnon mukaan on XXXX,XX. Tiedän sen tarkalleen, sillä olen todennäköisesti ainoa ammattilainen, joka käyttää mokomaan titteliä.


Aamulla siis ajattelin vähän vetkutella vähäsen, join kahvikupillisen rauhassa ja auttelin rakasta puolisoani rakupolttopäivän tarvikkeiden pakkaamisessa autoon.


8.08 luovutin ja käynnistin työlaskurin, avasin työhuoneen koneen ja aloin järjestellä eilisen kuvauspäivän sekä koko viime viikon kulkupäivien tavaroita järjestykseen ensi viikon kulkupäiviä ajatellen.


Loppuvuoden työlistassa oli aamulla 161 tehtävää, joista 33 oli merkattu tälle päivälle. Suurin osa on tietysti rutiini- ja siirtotehtäviä, joita joka päivä siirrän seuraavalle päivälle, mitä en tällä päivämäärälle en ehdi kuitenkaan  tekemään.


Päivän ylimääräiseksi tehtäväksi ohi työlistani ajattelin taas pitää hieman työseurantaa. Olen pitänyt aika ajoin vuodeta 1988 lähtien pieniä työseuranjaksoja ja nyt lienee taas paikka tällaiseen. Alunperin ajattelin pitää tällaista elokuun alusta, mutta nyt on jo lokakuu. Mutta kai parempi lokakuussakin kuin ei milloinkaan.






Rakas työpäiväkirjani 1.10.2017


Työaikalaskurin käynnistys 8:08. 


Avasin työhuoneen koneen, järjestelin työlistaani, tulevia töitä ja aloitin työseurannan. 


Joku tietysti voisi kysyä, että mitä työtä se työseuranta on, mutta esimerkiksi minulla on tänä vuonna 22 eri palkanmaksajaa, joille olen velvollinen tekemään työseurantaa. Helppoa se olisi, jos voisin tehdä kaikille samanlaisen yhden työseurannan, mutta yleensä joka firmalla on omat käytännöt, joten kyllä tämä työksi käy.


Työlistassa kulkee digiboxin ajatus. Vain harvoin voin katsoa haluamiani ohjelmia televisiosta silloin kuin ne sieltä tulevat. Päivän työtehtäviin kuuluu siis ajastaa päivän katsottavat ohjelmat pois työajalta vapaalle. Tänä syksynä digiboxin on kyllä täyttynyt ihan piripintaan, kun vapaa-aikaa ei ole ollut niin paljon kuin ne muutamat hassut katsottavat jutut, mitkä eivät televisiossa ole uusintoja ja jotka haluan nähdä.


Tänään henkilökohtaisesti harmittaa, että päivällä tulee Fritz Langin Tri Mabuse - ihmispeto, joka ei mahdu boxiin, kun se on niin täynnä. Fritz Lang on yksi suosikkiohjaajistani, enkä muista tätä elokuvaa nähneeni. Pitänee ehkä pitää työstä tauko ja katsoa se suoraan televisiosta. Se taas tietää sitä, että aamupäivällä pitää kiristäää työtahtia.


Seuraavana tehtävänä teen pientä työhuonesiivousta, jotta tulisi vähän tilaa tehdä päivän hommelit. Siiten aamun työpöydällä on rutiini asioita päiväsuunnitelupaperin tekeminen, sähköpostiin vastaamiset, MEKA TV nettisivun etusivun päivitys, allakoiden päivittämiset ja päivän varmuuskopioinnit, jollen ole niitä edellisenä iltana jaksanut tehdä. 


Seuraava tälle päivälle ennalta asetettu tehtävä onkin mainio, se on nimittäin ruokatauko. Laitan sen työlistaani, sillä joskus unohdan pitää selkeän ruokatauon, joka katkaisee aamun keskipäiväksi. Samalla osaan hieman rytmittää epäsäännöllisiä työpäiviäni edes jotenkin. Kello on nyt 9:08, joten siirrän päiväksi suunniteltua ruokataukoa eteenpäin ja teen muutaman iltapäivän tehtävistä tässä aikani kuluksi.


Seuraava merkitty työtehtävä on ikävä tehtävä ja masentava, johon menee varmaan tipoittain koko päivä, mutta jota on pakko tehdä pitkin päivää vasemmalla kädellä. SEKKin työntekijät joutuivat jäämään pakkolomalle loppuvuodeksi, mutta SEKK/MEKA TV hankkeet jatkuvat lähinnä yhden alipalkatun ohjaajareppanan harteilla. SEKKiin jää kaksi harjoittelijaa, jotka pitää ohjastaa auttamaan ja paikkaamaan loppuvuoden keskeneräisiä tehtäviä. Huomiseksi on suunnitteilla työnjakopalaveri, jossa pitäisi katsoa, mitä pystytään tekemään ja mitä ei. 


Työaikalaskurin pysäytys 9:14.


Työaikalaskurin käynnistys 10:43.


Kävin välillä harrastamassa kiireapulaisen tehtäviä rakupoltossa ja nyhjäsin muutenkin vähän omien asioiden kanssa, nyt taas työpöydän ääressä.


Ruokatauon paikka ei ole vieläkään, joten tehtävien kimppuun vaan. Tänään pitäisi julkaista #suomi100 #100satakuntalaista elokuva 35/100, mutta en ole vielä päättänyt, mikä se on. 66 SUOMI 100 satakuntakuntalaista elokuvaa on siis vielä julkaisematta eikä puskurissa ole yhtäkään valmista, joten nuorallatanssi ajan kanssa jatkuu. Vähän tässä vielä odottelen insipiraatiota ja koitan selviytyä päivän muissa hommissa päivän päähommaa vetkutellessani eteenpäin.


Päivän 8. ennakoitu tehtävä on kameroiden kuvausmateriaalin purku ja kameroiden akkujen lataus. Eilen valmisteltiin Levanpellossa editointia ja kuvattiin Huittisten Kyläelämää kyläkierrosta, joten nämä nyt ensin pitäisi purkaa. 


Sekin kävi nyt päivän edetessä selville, että on turha havitella päivän Frizt Lang elokuvaa täpötäyteen digiboxiin, mutta onneksi se on 60 päivää Areenassa katsottavissa. Katsotaan nyt, ehdinkö sen siinä ajassa katsomaan.


Työaikalaskurin pysäytys 11:21.





Työaikalaskurin käynnistys 12:54.


Välillä piti käydä keskustelemassa Niilon kanssa elämän tärkeimmistä asioita, kuten vaipanvaihtajien työn laadusta sun muita tärkeitä asioista. Kaupassakin piti välillä käydä, että vieraatkin saisivat leipää. Mieluummin olisi pitänyt vapaapäivän tänään, vaan ei auta, päivän leffa puuttuu vielä ja työhuoneessa on täydellinen kaaos viime viikkojen jäljiltä. Joku tolkku pitää löytyä alkavaan viikkoon.


Alut latautuvat itsekseen, mutta jonkun on niidenkin lataustarve arvioitava, purettava edelliset kuvaukset koneeseen, laitettava lataukseen ja tarkistettava kunto ennen seuraavia kuvauksia. Yleensä nämä ovat näitä palkattomia yleishyödyllisiä pakkotöitä, joista saa vain harvoin jonkin sortin korvausta menetetystä vapaa-ajasta. Tänään en ole vielä päättänyt, mistä mahdollisen leipäni tienaan. Päivä on niin sirpaleinen, ettei mitään ajatuksta vaativaa hommaa oikein voi aloittaa, joten nypin sitten pikkuhommia pois, jotta jotain edistyisi tänäänkin. Nyt on tehtävä numero 16 tehty ja mitäs sitten?


Päivän SUOMI 100 satakuntalaista elokuvaksi valitsisin sitten Satakunnan meikäläisten syysuutiset. Editointia on vähän aloitettu ja tuosta voi jatkaa kohtuu vähällä vaivalla. Se on tehtävälistan numero 17. Valmistelin editoinnin ja taidan pitää pian mahdollisesti vähän taukoa, ennen kuin aloitan päivän leffan tosissaan. Seuraava työlista aikajärjestyksessä olevista tehtävistä on näes ruokatauko.


Päivän leffasta on nyt raakaleikkaus tehty hupsista vaan ja helposti tehty kuin heinänteko. Sitten pitäisi saada tähän musiikkia ja latasin kokeiluun Music Maker ilmaisversion, sillä editointikoneessa ei ole Music Makeria ja kaikki käytettävissä olevat ohjelmalisenssit ovat muissa koneissa käytössä.


Vasemmalla kädellä hoidetut kuvauskameroiden lataukset on tehty ja pakattu seuraavia kuvauskertoja ajatellen. Ja loputkin erikoiskameroiden kuvat ovat nyt kaapattu editointivalmiiksi Huittisten kyläkierroselokuvan editointia ajatellen.


Viikon miinussaldoon on lisättävä yhdet hajonneet kuulokkeet ja magneettijalusta, joka ei sitten toiminutkaan Sony extreme kameroiden kanssa toivotulla tavalla. GoPron akkuongelmat pitää myös miinustaa.


Työaikalaskurin pysäytys 14:23.


Työaikalaskuri alkoi raksuttaa taas pätkittäin 18:49 jälkeen. Siinä välissä vietin omaa aikaa tyttärenpojan ja hänen vanhempien kanssa, tehtiin sapuskaa pihagrillissä, saunottiin, roudattiin kamoja rakupoltosta sun muita omia hommia. 


Illalla sitten pätkittäin sain editointua päivän elokuvan ja kun Niilo vanhempineen lähti kotio, väänsin väkisin päivän leffa julkaisuineen ja markkinointeineen. 


Tässä päivän näkyvä tulos #suomi100 #100satakuntalaista elokuva 35/100.




 


Työlista oli aamulla 161 tehtävän mittainen, yhden tehtävän sain pois, mutta samalla yksi uusi tehtävä tuli lisää. Kymmenkunta rutiinitehtävää sain tehtyä, mutta ne sitten taas uusiutuvat huomenna tai joskus myöhemmin tänä vuonna. 

Nyt aion sammuttaa työaikalaskurin ja valmistautua omalla ajallani huomiseen päivään. Päivän parasta antia oli oma vapaa-aika, mutta että sai sitä jotain tehtyäkin vasemmalla kädelläkin, ettei huomiseksi jäisi niin paljoa.

Nyt kun sammutan työaikalaskurin, niin repaleisen työpäivän tehokas työaika on nyt 22:25 yhteensä 6 tuntia ja 8 minuuttia. Oikeasta vapaapäivästä ei siis hajuakaan, osittaisesta osittain.

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Työhuone Impolan ja pään resetointia

Kolmisen viikkoa sitten erehdyin kokeilemaan uudessa puhelimessa työajan seurantaa. Yleensä merkkaan tuntityöläsenä ylös vain tehokkaat työtunnit, joista voin laskuttaa, mutta nyt päätin seurata, mikä minun kokonaistyöaika on. Matalaksihan tuo mielen veti.

Viikolla 6. työaikalaskuri nappasi vapaa-ajastani pois 84 tuntia ja 14 minuuttia. Viikolla 7. oli vähän rauhallisempi työviikko ja työtunteja tuli vain 66 tuntia ja 49 minuuttia.

Talviloma viikolla 8. päätin tehdä vain aivan pakolliset työt, joten työtunteja tulikin sitten vain 22 tuntia ja 38 minuuttia.

Tällä viikolla ajattelin harrastaa taas vähän työreurantaa ja kirjata ylös, mihin hittoon se minun työaikani oikein hukkaantuukaan.

Tänään kello soi 6:00 ja pääsin ylös kolmannella yrittämällä. Yöunet jäivät vähiin, kun piti resetoida työhuone, laittaa uudet ja vanhat masiinat toimintakuntoon viikon aherruksia ajatellen. Työlaskuri räpsähti päälle 6:31, kun avasin vanhan työkoneen. Vanhan koneen auetessa noin kolmessa minuutissa ehdin laittaa kahvit päälle ja tehdä muutaman kotiaskareen. Vanhan koneen näyttöongelmat jatkuvat, enkä saanut uuden koneen näyttöjä vielä toimimaan, joten tietää taas ilta-askareita tämäkin.



Mistä sitten tällaiset pienet maanantai aamut on tehty?

Avasin työlistan ensimmäistä kertaa viikkoon ja siellä odottikin sitten tälle päivälle 74 tehtävää, joista pystyn todennäköisesti tekemään noin kymmenkunta ja loput siirrän joko huomiseen tai hamaan tulevaisuuteen. Kaiken kaikkiaan tehtävälistassa on nyt 173 tehtävää ja tällä viikolla kun pitäisi laittaa ISO remmi päälle, luulisin, että lista revähtää yli 200 tehtävän.

Isoja murheita, päänvaivaa ja lisää harmaita hiuksia aiheuttaa 100 satakuntalaista elokuvaa ja Myötätuulen viesti -hankkeet eli nämä Suomi 100 hankkeet, jotka on virallisesti hyväksytty juhlavuoden ohjelmaan, mutta ilman riittävää rahoitusta. Vain Kyläelämää Satakunnassa menee niin kuin pitääkin, muut ovat kivirekinä vedetäviä toistaiseksi.

Päivän virallisessa MEKA TV ohjelmassa on tänään 5 tuntia palkattua työtä Merikarvialla ja iltapäivän torkkujen jälkeen pitäisi tehdä pari tilaustyötä pois käsistä sekä edistää Kyläelämää kontakteja.

Maanantain alkajaisiksi ja talviloman päättyessä otan kuitenkin rauhallisesti, teen pikkuasioita pois käsistä ja siirsin samalla osan päivän 74 tehtävästä eteenpäin, Nyt päivän työlista näyttääkin jo inhimillisemmältä, 43 tehtävää tälle päivälle enää.

Nyt nokka kohti Merikarviaa. Palkatonta suunnittelu- ja järjestelytyötä tehty nyt 1 tunti ja 30 minuuttia, seuraavaksi sitten palkatonta autolla huristelua Merikarvialla kohti palkallisia töitä.

tiistai 3. tammikuuta 2017

Kohtuullisen tasapainoinen vuodenalku

Vuosi on alkanut Impolan työhuoneella kohtuullisen tasapainoisesti, sillä hyviä ja huonoja uutisia on tullut tasapuolisesti yhtä paljon.


Mitään suuria muutoksia eikä lupauksia vuodenvaihde ei tuonut. Ellei sitten muutokseksi voida mainita sitä, että tänä vuonna minulle tulee säännöllinen tilipussi joka kuukausi. Vaikka hommeli on puolipäiväprojekti ja palkka puolpäiväprojektimainen puolikuukausipalkka, niin merkitsee se sitä muiden hommelien lisäksi, että seuraavan kerran pitää pohtia työvoimatoimistoon menemistä vasta 2018 keväällä.

Omaa muutosta kaipaan vähän siinä, että kun työhuoneelleni on sängystä matkaa vain 16 askelta, niin menee tässä vähän vapaa-aika ja työaika sekaisin. Koitankin nyt vähän seurata työaikoja tarkemmalla silmällä, ettei ihan hirmuisesti menisi vapaa-aika harakoille. 

Tänään oli vuoden ensimmäinen palaveri SEKKissä, jossa olen siis virallisena puolipäivätyöläisenä tämän vuoden Kyläelämää Satakunnassa 2017 hankkeen myötä. Enpä ole virallisesti ollutkaan SEKKissä töissä kuuteen vuoteen, epävirallisena sivutoimisena tuntityöläisenä vaan silloin tällöin, joten ihan mukavaltahan tämä taas tuntuu. Onni on uusi korkattu projekti.

SEKKin palaverissa sitten pohdittiin hyviä ja huonoja uutisia.

Ensin ne huonot


MEKA TV käytössä ollut videotykki otti ja hajosi joulukuun kehitysvammaisten teemaviikolla, joten tällä hetkellä emme voi järjestää esitystilaisuuksia helposti. Rahaa korjaukseen ei tietysti ole. Kalustohankintoihin tarttis löytyä jostain nyt useampi tonni rahaa, kun ei Sipilän hallituskaudella ole ollut varaa uusia eikä päivittää juurikaan mitään.

Myötätuulen viesti ei ole onnistunut saamaan rahoitusta, joten koko viestin vieminen on nyt kiikunkaakun, kun kannattavuusraja on karannut jonnekin tavoittamattomiin tällä erää. Viestin kanssa pitäisi painaa kaasua järjestelyiden kanssa, mutta jarrua samanaikaisesti, kun ei ole tukea eikä työaikaa järjestelyihin. 

Samainen surku talous kehitysvammaisten mediatoiminnan kanssa aiheuttaa sen, että joudumme perumaan KeViKe/MEKA TV 25 vuotisjuhlan, kun nappulaa ei vain juhlien järjestämisiin ole.

Huonolta kuulostaa myös se, että keskeneräisiä editointitöitä on vieläkin 29, ja ainakin 100 uutta editointityötä on tulossa tänä vuonna lisää.

Myötätuulen viestin rahoitusongelmien lisäksi myös Suomi 100 satakuntalaista elokuvaa -hankkeen kokonaisrahoitus on lutunen. Minulla on siis riesana kaksi virallisesti hyväksyttyä isoa Suomi 100 hanketta, joihin ei ole olemassa selkeää rahoitusta eikä työaikaa. Näyttää menevän juhliminen tyystin ohi, kun joutuu tosissaan raatamaan ja harrastamaan työden kanssa, että saadaan koko vuoden hommat kunnialla hoidettua puolikkaalla rahoituksella.

Entäs ne hyvät?


Kyläelämää Satakunnassa 2017 hanke on nytkähtänyt liikkeelle ja puolet oletattavasta työajastani tänä vuonna menee tämän hienon proggiksen kanssa. 

Kansan sivistysrahastolta saatiin toimintatonni 100 satakuntalaista elokuvaa -hankkeen muistitietoelokuville. 

Editointitöitä on enää vain 29 keskeneräistä ennen kuin uuden 100 editointityötä hyökkää päälle. Se on siinä mielessä hyvä uutinen, sillä lokakuussa näitä keskeneräisiä töitä oli 75, joten aika kasa uusia lyhytelokuvia ollaan niputettu viimeisellä vuosineljänneksellä.

Yksi hyvä uutinen odottaa vielä lupaa, että siitä saa kertoa. Sitten kun on lupa kertoa tuo yksi hyvä uutinen, niin kerron sitten, mitä huonoa se aiheuttaa, joten kohtuullisen tasapuolisesti tämä vuosi on näin alkanut.

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Rakas päiväkirja -päivä

Tänään on Rakas päiväkirja -päivä, joten laitetaanpas päivän kunniaksi muutama lause tästä päivästä täältä Työhuone Impolan uumenista.



Rakas päiväkirjani, tänään minulla oli herätys kello 6:00, mutta heräsin jo 5:05, kun työasiat ilkkuivat ja mekkaloivat tekemättömyyttään sängynlaidalla.

Ensin tein vähän omia hommia, laitoin astioita tiskikoneeseen, keitin aamukahvit ja tein pientä kotisiivoa samalla kun vanha työkoneeni aukeaa toimintakuntoon. 

Loppuvuoden tehtävälistassa oli aamutuimaan 119 työtehtävää, joista 32 tehtävää oli siirretty tälle päivälle ja joista kykenen tekemään tänään ehkä noin kymmenkunta tehtävää. Keskeneräisiä lyhytelokuvia ja videoita listassa on 43. Parin viikon aikana minulla on ollut oikeastaan vain yksi editointityö, joka ei vain oikein edisty, kun kaikki syksyn kurssialoitukset, selvitykset, hakemukset ja muut eteen tupsahtavat asiat syövät takkia tyhjäksi.

Tässä aamutuimaan noin kahden tunnin aikana en ole oikein mitään järkevää saanut aikaiseksi. Päivän sähköpostit on selattu, paria hankehakemusta on edistetty, päivän kursseja suunniteltu ja kahviakin on juotu jo lähes koko litra.

Tälle päivälle on odotettavissa tätä Työhuoneella tuhmuttamista, kaksi kurssia, auton ajelua noin 102 kilometriä eli kaupunkiajelua enimmäkseen kun on, saan istua noin 2 tuntia autossa tänään. Tuntityöläisenä ei tuosta menetetystä vapaa-ajasta tule edes mitään palkkaa.

Päivällä on Otsolassa Tekunkorven elokuva- ja muistelupiiri ikäihmisille kehitysvammaisille. Kurssi on uniikkikurssi, joten suunnittelu vie aikaa enemmän kuin normaalit kurssit, ja omalla ajalla tietenkin.

Päivällä täytyisi sitten palkattomalta hankehakemuksilta ja suunnittelulta ehtiä pari tuntia editoimaan tuota ykköstehtävää, jotta saisi edes päivän kulut peittoon. 

Iltapäivällä huristellaan sitten Ahlaisiin, jossa viimeistellään viime viikonlopun Ahlaste tuupin lasten ja nuorten leirin elokuvaa sekä yhtä toista Karvianjoki juttua että pemotetaan arkistoja. Ahlaste tuupin yhtenä syksyn päätehtävänä on kerätä Ahlaisten nuorisoseuran 110 juhlavuoden kunniaksi historiikkia Ahlaste tuupi 5 vuotisesta taipaleesta, joka ei aivan mitätöntä olekkaan.

Tänään on siis odotettavissa 15 tunnin työpäivä ilman päikkäreitä. Näistä on 5 tuntia selkeitä palkallisia työtunteja ja pari epämääräistä palkallista tuntia päälle. 8 tuntia jää siis epämääräiseksi haahuiluksi epämääräisten mutta pakollisten työtehtävien kanssa, jotta homma toimisi eteenpäin ja jotta töitä olisi joskus tulevaisuudessakin. 

Työkavereina minulla on tänään 9 kehitysvammaista elokuvantekijää, 2 avustavaa ohjaajaa, 9 lasta ja nuorta sekä sähköpostitse ja verkon yli kymmenkunta ihmistä, joiden kanssa suunnittelen jos jonkinmoista hanketta ja kurssia.

Jossain välissä päivää sitten teen näitä normaaleja palkattomia päivärutiineja, selvitän päivän paperit, teen pientä arkistosiivousta, päivitän nettisivut ja allakat, teen päivän varmuuskopiot, päivitän koulutuskoneiden tietoturvatahmapäivityksiä, suunnittelen paria lyhytkurssia ja paria isoa hanketta, sovittelen kimuraiseen allakkaani paria palaveria, hoitan onnettomia pankkiasioitani, huollan, lataan ja tyhjennän kuvauskamerat sekä teen tämän päivän Rakas päiväkirjani blogin.

keskiviikko 24. elokuuta 2016

Tyhjäkäyntiä työhuoneella

Eipä lähde tänään työpäivä työhuoneella eikä Impolan äijän pää millään nyt käyntiin, eipä ei, ei niin millään. Elokorjuukauden alku on näemmä ottanut vähän voimille, työhuoneelle tulee kapea polku kaikkien kuvauskalustojen ja muiden mediaromujen läpi, joten vähän siivotakin vissiin tarttis tänä akunlataus- ihmettely-, laskutus-, järjestely- ja suunnittelupäivänä.

Olen koittanut aamusarastuksesta lähtien saada jotain tolkkua taas työelämään, missäs sitä taas oikein mennään. Microsoftin ja Adoben päivitykset takaavat sen, ettei aivan tyhjänkäyntiä tarvitse pitää. Alkukuukausi oli kyllä siitä poikkeuksellinen, että kaikki tietokoneet lähtivät kesätauon jälkeen hyvin käyntiin ja olivat toimintavalmiita, mutta elokuun toinen tiistai teki tilanteen taas normaaliksi takkuamiseksi.

Syyskauden alku on lähtenyt kohtuu vauhdilla eteenpäin, sekavasti, kuten normaalisti, jotkut asiat etenevät ja jotkut ei, roikkumista ja odottelua, että jotain tapahtuisi.

Kaksi lyhytkurssia on takana ja kolmas on meneillään. Blue Sea Film Festivaaleille väännettiin editointimyllystä 10 ensi-iltaa, Syksyn kursseja ja tapahtumia ollaan vasemmalla kädellä suunniteltu ja järjestelty, mitä on ehtinyt.

Työlista on pysynyt jotenkin kurissa noin 112 loppuvuoden tehtävän kanssa, josta editointilista on kutistunut 38 lyhytelokuvan mittaiseksi.

Näillä näkymin kansalaisopistot, muutama lyhytkurssi, yksi apuraha ja jokunen tilaustyö työllistävät minua riittävästä joulukuun 7. päivään saakka, jonka jälkeen on näillä näkymin tiedossa taas kuukauden palkaton ja korvaukseton pakkoloma. Alkuvuoden huushollin putkiremppa, kesän kolmen viikon palkaton ja korvaukseton pakkoloma, rikkoutunut jääkaappi ja auton pakoputken korjaaminen on vetänyt Sipilä-puskurini aika kuiviin, muttei tässä mitään niin erinomaista hätää ole. Jotenkin tästä taas selvitään tämä loppuvuosi.

Koulutus- ja tuotantokalusto on hyvässä mallissa. Muutaman otsarypyn aiheuttaa tieto siitä, että editointilaitteisto toimii jo vähän yliajalla ja parasta ennen päiväyksen jälkitilassa, mutta toimii hyvin ja tarkoituksenmukaisesti. Silti pitää varautua siihen, että uuden editointilaitteiston hankkiminen tulee eteen minä päivänä tahansa.

Kuvaus- ja äänityslaitteisto on tiptop. Se toimii koulutuskäytössä erinomaisesti. Tuotantokameralle ei ole tänä vuonna paljoakaan hommia löytynyt, se on kyllä ollut tilaustöiden vähyyden vuoksi aika vähällä käytöllä viimeisen vuoden ajan, mutta kunnossa on ja heti valmiina lähtöön tarvittaessa.

Allakka alkaa olla kuin pakanamaan kartta tai emmental juusto, jossa on vielä reikiä enemmän kuin juustoa. Muutaman kurssin täytyisi vielä saada sinne mahtumaan, mutta kahta peräkkäistä allakasta tyhjää päivää on vaikea enää löytää. Loppuvuodeksi on tiedossa 3 kpl kokopäiväpalkkatyötä ja loput onkin sitten 2-5 tunnin sirpalehommia kutakuinkin 6 päivänä viikossa. Muutama kokopäiväinen apurahapäivä on onneksi vielä tekemättä, joten saan kyllä itse itselleni määräämät tehtävät tehtyä.  

Tästä eteenpäin on nyt sitten tiedossa Radio Valo lyhytkurssia Nokialla ja jossain muualla, Me Itse kurssitusta Riihimäellä, Rovaniemellä ja jossain kolmannessa paikassa vielä, 1 kpl kuvauskeikkaa Hämeenkyrössä, pajapäivä Helsingissä ja pari muuta tilaustyötä. Ahlaste tuupi jatkanee torstaisin.

Iso vääntö on järjestää 8.9.2016 valtakunnallinen lukutaitopäivä Poriin. 


Toinen iso vääntö on vammaisten teemaviikon tapahtuma. Kahden valtakunnallisen tapahtuman järjestäminen pikkurahoituksella ja liian pienillä resursseilla on välillä kyllä aika tuskaista vääntöä, mutta minkäs teet, eteenpäin on mentävä.


Satakunnan kansalaisopistoissa alkaa 8 kurssia viidessä eri opistossa. Tämä on hyvä asia, Satakunnan meikäläisten vaikuttamistoiminta on näin turvattua.

Ensi vuoden isot hankkeet nakuttavat myös mietintämyssyssä. Hankkeet ovat isoja, mutta nappulaa näiden toteuttamiseen ei vielä ole. Apurahoja ja tukianomuksia pitää siis riipustaa melkoinen määrä yö pimeinä tunteina nyt, syksyllä, ensi vuonna ja aina, että edes jotain saataisiin aikaan.

Olisikos tässä nyt valitusvirttä tarpeeksi?
Viime kesäkin on jo niin helkkarin kaukana takanapäin...